Agonisti

Reseptorivaste (%) aineen logaritmisen pitoisuuden funktiona. Käyrät kuvaavat (ylhäältä alas lueteltuna) täys- ja osittaisagonistin, neutraalin antagonistin ja käänteisagonistin vaikutusta reseptorivasteeseen suhteessa vasteen perustasoon (0 %).

Farmakologiassa agonistit ovat aineryhmä, joista kukin sitoutuu tiettyihin reseptoreihin aktivoivasti tai inaktivoivasti, jos ne ovat käänteisagonisteja.[1] Kyllin monen tietyntyyppisen reseptorin aktivointi johtaa eliössä lopulta reseptorien aktivaatiolle ominaisiin vaikutuksiin, kuten vaikkapa sydämen syketiheyden kasvuun.[2]

Antagonistit taas ovat aineita, jotka estävät agonistien aktivoivaa tai inaktivoivaa vaikutusta. Agonisteja ja antagonisteja sanotaan usein ligandeiksi. Kummatkin voivat olla sisäsyntyisiä tai eliön ulkopuolelta tulleita. Ne voivat muun muassa olla hormoneita, lääkkeitä tai välittäjäaineita.[2]

  1. RR Neubig et al: International Union of Pharmacology Committee on Receptor Nomenclature and Drug Classification. XXXVIII. Update on terms and symbols in quantitative pharmacology. Pharmacological Reviews, 2003, 55. vsk, nro 4, s. 597–606. PubMed:14657418. doi:10.1124/pr.55.4.4. ISSN 0031-6997. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä :0 ei löytynyt

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search